Hevosen näkö: miksi hevonen tarkastelee asioita eri silmillä

Hevosen silmät sijaitsevat pään sivuilla. Tämä antaa sille erittäin laajan näkökentän, mikä on tyypillistä saaliseläimille.

Hevosen näkökenttä on keskimäärin noin 340–350 astetta. Se tarkoittaa, että hevonen näkee lähes koko ympäristönsä ilman että sen tarvitsee kääntää päätään.

Näkökenttä jakautuu kolmeen pääalueeseen:

Monokulaarinen näkö

Suurin osa hevosen näkökentästä on monokulaarista näköä, eli hevonen näkee kohteen vain yhdellä silmällä kerrallaan. Tällainen näkö kattaa molemmilla puolilla suuren alueen.

Monokulaarinen näkö on erittäin hyödyllinen ympäristön tarkkailussa ja liikkeen havaitsemisessa.

Binokulaarinen näkö

Pieni alue suoraan hevosen edessä on binokulaarinen, eli hevonen käyttää molempia silmiä samanaikaisesti. Tämä alue on tärkeä esimerkiksi etäisyyksien arvioimisessa.

Sokeat pisteet

Hevosella on kaksi pientä aluetta, joita se ei näe suoraan:

• aivan turvan edessä lähellä maata
• suoraan hännän takana

Tästä syystä hevonen saattaa nostaa tai kääntää päätään nähdäkseen kohteen paremmin.

Koska suuri osa ympäristöstä havaitaan yhdellä silmällä kerrallaan, hevonen usein tarkastelee kohdetta vuorotellen molemmilla silmillä saadakseen siitä mahdollisimman paljon tietoa.

Aivojen lateralisaatio hevosilla

Aivojen puoliskot ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin. Hevosilla suurin osa silmän näköinformaatiosta kulkee vastakkaiseen aivopuoliskoon:

• vasen silmä → oikea aivopuolisko
• oikea silmä → vasen aivopuolisko

Tämä vaikuttaa siihen, millä tavalla hevonen käsittelee näkemäänsä.

Oikea aivopuolisko – uusien asioiden tarkkailu

Eläintutkimuksissa on havaittu, että oikea aivopuolisko osallistuu usein uhkien, uusien tilanteiden ja voimakkaiden tunteiden käsittelyyn. Hevosilla tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ne tarkastelevat uusia tai epävarmoja asioita vasemmalla silmällä.

Kun hevonen kohtaa vieraan esineen, uuden ympäristön tai äkillisen liikkeen, se saattaa kääntää päätään niin, että kohde näkyy vasemmalla silmällä. Tämä ei tarkoita automaattisesti pelkoa, vaan kyse on tilanteen arvioinnista.

Vasen aivopuolisko – rutiinit ja opitut tilanteet

Aivojen vasen puolisko liittyy monilla eläimillä enemmän rutiineihin, oppimiseen ja tuttujen asioiden käsittelyyn. Tämän vuoksi hevonen voi tarkastella tuttuja asioita useammin oikealla silmällä.

Kun hevonen kokee tilanteen turvalliseksi, sen kehon kieli usein rentoutuu ja uteliaisuus lisääntyy.

Miksi varjot ja maassa olevat esineet voivat säikäyttää hevosen?

Monet hevosenomistajat ovat huomanneet tilanteen, jossa hevonen reagoi voimakkaasti esimerkiksi maassa olevaan pressuun, tummaan varjoon tai pieneen esineeseen. Ihminen ei koe tilannetta mitenkään pelottavana, mutta hevonen voi kokea sen hyvin erilaisena.

Hevosen silmässä on erityinen heijastava kerros, jota kutsutaan tapetum lucidumiksi. Se sijaitsee verkkokalvon takana ja toimii kuin pieni peili. Kun valo tulee silmään, osa siitä heijastuu tämän kerroksen avulla takaisin verkkokalvolle. Näin silmä pystyy hyödyntämään valoa tehokkaammin.

Tämän rakenteen ansiosta hevoset näkevät hämärässä huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Ominaisuus on ollut evoluution kannalta tärkeä, koska saaliseläimen täytyy pystyä havaitsemaan mahdolliset pedot myös heikossa valaistuksessa.

Tapetum lucidum vaikuttaa myös siihen, miten hevonen havaitsee kontrasteja. Koska valo heijastuu silmän sisällä, hevosen näköjärjestelmä reagoi herkästi liikkeeseen ja voimakkaisiin valon ja varjon eroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi maassa oleva tumma varjo, kuoppa tai esine voi näyttää hevosesta syvemmältä tai voimakkaammalta kuin ihmisestä.

Myös hevosen verkkokalvon rakenne eroaa ihmisen silmästä. Hevosella on verkkokalvossa alue, jossa näköreseptoreita on runsaasti vaakasuorassa linjassa. Tämä auttaa hevosta tarkkailemaan laajaa horisonttia ja havaitsemaan ympäristön liikkeitä.

Koska hevonen on saaliseläin, se reagoi herkästi tällaisiin visuaalisiin muutoksiin. Useimmiten hevonen kuitenkin rauhoittuu nopeasti, kun se saa hetken aikaa tarkastella kohdetta ja todeta tilanteen turvalliseksi.

Mitä tämä tarkoittaa hevosten käsittelyssä?

Kun hevosen näköjärjestelmää ja hermoston toimintaa ymmärtää paremmin, myös monet sen käyttäytymismallit alkavat tuntua loogisilta. Hevonen arvioi jatkuvasti sitä, mitä sen ympärillä tapahtuu.

Uuden kohteen kohdatessaan hevonen saattaa ensin pysähtyä tarkkailemaan sitä. Se voi kääntää päätään nähdäkseen kohteen toisella silmällä ja kerätäkseen siitä lisää tietoa. Usein hevonen lähestyy uutta asiaa vähitellen, askel kerrallaan, samalla tarkkaillen ympäristöä ja kohdetta eri kulmista.

Tällainen käyttäytyminen on täysin normaalia. Hevosen selviytyminen on evoluution aikana perustunut kykyyn havainnoida ympäristöä tarkasti ja arvioida mahdollisia uhkia.

Koulutuksessa on hyödyllistä totuttaa hevosta uusiin asioihin molemmilta puolilta. Hevosesta sama esine voi näyttää hieman erilaiselta vasemmalta ja oikealta puolelta.

Tämän vuoksi hevonen voi joskus suhtautua uuteen asiaan rauhallisesti toiselta puolelta, mutta olla epävarmempi toiselta puolelta lähestyttäessä. Kun hevonen saa tarkastella ja tutkia uutta asiaa rauhassa molemmilta puolilta, sen on helpompi muodostaa tilanteesta kokonaiskuva.

Hevosen kanssa toimiessa auttaa, kun sille annetaan aikaa tarkastella ympäristöään rauhassa. Kun hevonen saa itse katsoa ja tutkia uutta kohdetta ilman kiirettä tai painetta, sen on helpompi arvioida tilanne turvalliseksi. Tämä lisää hevosen luottamusta ja tekee myös ihmisen kanssa toimimisesta rauhallisempaa.